Vuonna 2009 Raamattu oli käännetty kokonaan tai osittain 2546:lle kielelle ja murteelle. Nykyään noin 95% maailman väestöstä voi lukea Raamattua omalla kielellään, mutta käännöstyö etenee edelleen.
Suomessa me olemme tottuneet lukemaan Uutta testamenttia ainoastaan muutamien käännösten avulla. 500 vuoden käännöshistoria ei ole tuottanut kovin suuria määriä erilaisia käännöksiä, mutta tämä tuskin on yllätys. Asiaa ei voi edes verrata englanninkieliseen maailmaan, jossa käännöksiä on tarjolla enemmän kuin eri irtokarkkeja K-market Kimarassa (Jurvassa). Joka tapauksessa, me olemme tottuneet siihen, että Raamattu on saatavilla meidän omalla kielellämme. Osa meistä on myös tottunut jatkuviin kiistoihin siitä mikä käännös on Jumalan käännös, mikä taas Saatanan. (Usko pois, olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat, että Saatanalla on aikaa kääntää Raamattua ja vieläpä niin, että se edesauttaa evankeliumin eteenpäin menemistä…)
Ei ole kuitenkaan lainkaan päivänselvä asia, että Pyhän Kirjan sanoma on ylipäätään käännettävissä. On melko hyvin tiedossa oleva fakta, että muslimeille Raamattu on arabiankielinen Koraani. Voit toki lukea "Koraania" vaikka Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämänä, mutta käytännössä et lue silloin Koraania, vaan eräänlaista kommentaaria. Jos haluat lukea Jumalan Sanaa, sinun on osattava arabiaa. (Toinen esimerkki voisi olla hindulaisuus, jossa edes papit eivät aina ymmärrä lukemaansa samoista syistä.) Miksi siis näyttää päivänselvältä, että Uutta testamenttia voidaan kääntää eri kielille ja sen sanomaa voi silti lukea Jumalan Sanana?
Uuden testamentin kohdalla käännöstyö oli mukana alusta saakka. Pakko, koska Jeesus puhui arameaa ja kuten tiedämme, Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi. (Voit toki törmätä henkilöihin, joiden mukaan Uusi testamentti kirjoitettiin alunperin ainakin miltei kokonaan arameaksi, mutta samalla tavalla voit törmätä ihmisiin, jotka väittävät maa"palloa" litteäksi.) Näin ollen Jeesuksen opetukset oli pakko kääntää melko varhaisessa vaiheessa toiselle kielelle. Pyhän Sanan kääntäminen oli kuitenkin alkanut jo paljon aiemmin. Kristityt käyttivät Raamattunaan kreikankielistä Septuagintaa, Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä. Juutalaiset olivat ensimmäisiä, jotka käänsivät pyhiä tekstejään toiselle kielelle.
Septuagintan tarina
Kristinusko ei syntynyt irrallisena kokonaisuutena, koska sekä Jeesus että kaikki ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. He elivät Vanhan testamentin kertomuksen jakumossa. (Jeesus vei kertomuksen itse asiassa huipennukseen.) Jeesuksen aikana osa juutalaisista asui omassa pyhässä maassaan Israelissa, mutta miljoonat muut juutalaiset asuivat Israelin ulkopuolella ympäri Rooman valtakuntaa. Jälkimmäisen ryhmän kohdalla käytetään sanaa Diaspora, joka tarkoittaa hajaannusta.
Vanha testamentti kirjoitettiin hepreaksi, mutta muutamista kohdista löytyy pätkä arameaa (mm. Dan. 2-7). Heprea oli juutalaisten kieli. Asiat kuitenkin muuttuivat melko nopeasti aina 300-luvulta eKr. eteenpäin, kun eräs nuori kaveri, Aleksanteri Suureksi kutsuttu, valloitti maailmaa ja sai aikaan siihen saakka suurimman valtakunnan mitä ihmiskunta oli koskaan nähnyt. Hän päätti, että kaikkien tulee nyt puhua kreikkaa. Näin ollen juutalaiset, erityisesti diasporassa, menettivät pikku hiljaa otteensa heprean kieleen. Israelin maassa asuvistakin suuri osa oli menettänyt otteensa hepreaan, mutta se johtui siitä, että kaikki puhuivat arameaa.
Tällaisessa prosessissa itsessään ei ole mitään kummallista. Monet suomalaisperheen lapset menettävät otteensa suomenkieleen, koska he kasvavat esimerkiksi USA:ssa, jossa isä ja äiti puhuu jatkuvasti englantia. Joka tapauksessa, juutalaisten täytyi kääntää Vanhan testamentin tekstit kreikaksi. Näin ollen noin muutama vuosisata ennen Jeesuksen syntymää syntyi Septuaginta, kreikankielinen Vanha testamentti. Juuri tämä on se ”Raamattu” johon Uuden testamentin kirjoittajat teoksissaan yleensä viittaavat. Jopa Jaakob noin vuonna 50 kykeni Jerusalemissa vetoamaan Septuagintan tekstiin puhuessaan pakanoista, jotka olivat päässeet mukaan Jumalan Israeliin (Apostolien teot 15:16-18). Juuri tästä syystä löydät varsinkin Paavalin kirjeistä hyvin usein sanan ”Kristus”, joka on kreikkaa ja tarkoittaa voideltua, hepreaksi ”Messias”. Erään arvion mukaan 70% Uudessa testamentissa esiintyvistä Vanhan testamentin lainauksista on juuri kreikankielisestä käännöksestä.
 |
| Aleksandrian kaupunki oli tunnettu erityisesti Faraoksen majakasta, joka oli yksi maailman seitsemästä ihmeestä. |
Latinan kielen sana Septuaginta tunnetaan myös tittelillä LXX: molemmat tarkoittavat ”70”. Tämän tittelin taustalla on monimutkainen ja paikka paikoin legendanomainen kertomus käännöksen synnystä.
Tunnettu legenda Septuagintan synnystä löytyy nk. Aristeaan kirjeestä. Todellisuudessa kirje on siis pseudepigrafi, joka on syntynyt joskus 130-100 eKr. Kirjeen mukaan aloite hepreankielisen Vanhan testamentin kääntämiseksi kreikaksi tuli farao Ptolemaios 2 Philadelphoksen (285-247 eKr.) hovista Aleksandriassa. "Aristeas" kertoo kuulleensa kuninkaan ja kirjaston johtajana toimineen Demetrioksen keskustelun aiheeseen liittyen. Demetrioksen mukaan juutalaisten pyhä kirja on niin tärkeä, että se tulisi lisätä kirjaston tarjontaan, mutta se tulisi ensin kääntää hepreasta kreikaksi. Pian Egyptistä lähti delegaatio Jerusalemiin keskustelemaan aiheesta ylipappi Eleasarin kanssa. Ylipappi suostui projektiin ja lähetti Aleksandriaan 72 oppinutta - kuusi oppinutta jokaista sukukuntaa kohti - mukanaan kultaisella musteella kirjoitettu Mooseksen lain kopio. Kertomuksen mukaan käännösprosessi kesti 72 päivää ja juutalainen yhteisö hyväksyi käännöksen iloiten.
Myöhemmin tätä kertomusta kerrottiin eteenpäin, mutta se otti uudenlaisia muotoja. Esimerkiksi Aleksandriassa asuva juutalainen filosofi Filon Alexandrialainen (n. 20 eKr. - 40 jKr.) antoi kertomuksesta hieman erilaisen version. Hänen mukaansa kaikki kääntäjät työskentelivät erikseen, mutta lopulta kaikkien versio oli täydellisesti samanlainen! Myöhemmin juutalainen historioitsija Josefus (37-100 jKr.) mainitsee Aristeaan kertomuksen useasti, mutta hänen teksteissään kääntäjien lukumäärän vaihtelee 72 ja 70 välillä. Kristityn apologeetan Justinos Marttyyrin mukaan käännöstä ei tehty vain Mooseksen kirjoista, vaan koko Vanhasta testamentista (Dialogi Tryfonin kanssa 68; 71). Hieman myöhemmin Irenaeuksen (k. 202 jKr.) kerronnassa kääntäjät eivät toimineet yhdessä, vaan jokainen toimi yksikseen eristettynä tullen silti samanlaisiin käännösratkaisuihin.
1500-luvulta lähtien huomattiin, että Aristeaan kirje ei itse asissa kuvaa asioiden todellista tilaa, vaan maalaa kuvitteellista historiaa. Siksi yllämainittuun kertomukseen viitataan kirjallisuudessa yleensä nk. "Septuagintan legendana". Tällaiset teokset paljastuvat ajan kanssa väärennöksiksi usein virheellisten historiallisten tietojen vuoksi. Esimerkiksi tarinassa mainittu Demetrios oli todella Aleksandrian kirjaston perustaja ja johtaja, mutta ei enää Ptolemaios 2 Philadelphoksen aikana, joka itse asiassa karkotti hänet kaupungista. Ikävä kyllä tämä on ainoa kertomus, joka Septuagintan synnystä on olemassa ja kaikki myöhemmät versiot perustuvat sen kerrontaan. Mutta vaikka kuvaus ei ole historiallinen, tällainen käännös todella syntyi kyseisenä aikana Aleksandriassa. Kyseessä oli kuitenkin mittava projekti, joka vei paljon pidemmän ajan. Ensin valmistui Pentateukki eli viisi Mooseksen kirjaa, jonka jälkeen loppu Vanha testametti saatiin pikkuhiljaa käännettyä.
Listaan tähän muutaman asian, jotka nykytutkimus on nostanut esiin Septuagintan käännösprojektista. Olen tässä nojannut Anneli Aejmelauksen artikkeliin.
- Septuagintan kääntämisessä Toora eli viisi Mooseksen kirjaa käännettiin ensin, muut Vanhan testamentin osuudet käännettiin myöhemmin.
- Toora käännettiin kreikaksi jo 200-luvulla eKr. Muut Vanhan testamentin osat olivat käännettynä 100-luvulle eKr. tultaessa.
- Kääntäjät ovat olleet kotoisin Egyptin Aleksandriasta, ei Palestiinasta (kuten Aristeaan kirje väittää).
- Käännös on tehty lähinnä juutalaisen yhteisön omaan käyttöön, ei ulkopuolisille.
- Eri osuuksien kääntämisestä oli vastuussa eri ryhmittymät ja eri teoksien käännöslaatu vaihtelee.
Septuaginta hyväksyttiin kuitenkin hyvin laajasti juutalaisten keskuudessa. Ne, jotka opiskelevat Uuden testamentin tekstejä hieman tarkemmin, tulevat huomaamaan, että monet kirjoittajat lainaavat juuri tätä käännöstä Vanhan testamentin sitaateissaan. Septuaginta oli täten kristittyjen Raamattu pitkän aikaa. Tämä oli yksi osatekijä prosessissa, miksi Uuden testamentin teosten kääntämistä ei nähty ongelmallisena. Evankeliumi on tarkoitettu kaikille ja jokaisella on oikeus tutustua siihen omalla kielellään.
Septuagintan käsikirjoituksia
Ennen 300-lukua jKr. olevia Septuagintan käsikirjoituksia on säilynyt hyvin vähän. Itse asiassa yli 80% olemassaolevista käsikirjoituksista tulee 800-luvulta ja sen jälkeen. Tässä listaus joistain olennaisista käsikirjoituksista (Seppänen 2017):
- Papyrus Rylands 458: 100-luku eKr. Sisältää osia 5. Mooseksen kirjan luvuista 23-28.
- Papyrus Fouad 266: 1. vuosisata eKr. Sisältää osia 5. Mooseksen kirjan luvuista 17-33.
- Qumranista on löydetty joitain käsikirjoituksia: pap7QLXXEx (805); 4QLXXLev(a-b)801, 802;4QLXXNum (803); 4QLXXDeut (819); 4Q2 (804). Kaikki käsikirjoitukset tulevat ainakin 1. vuosisadalta eKr.
- C0dex Sinaiticus: 300-luku jKr.
- Codex Vaticanus: 300-luku jKr.
- Codex Alexandrinus: 400-luku jKr.
Aiheesta
Aejmelaus, Anneli. 2018. "Kysymys Septuagintan synnystä." Teoksessa Sisälle Septuagintaan. Toim. Anneli Aejmelaeus, Katja Kujanpää ja Miika Tucker. Helsinki: Suomen Eksegeettisen seuran julkaisuja 116. (Sivut 7-20.)
Pelikan, Jaroslav. 2005. Whose Bible Is It? New York: Penguin Books. (Luku 3.)
Seppänen, Christian. 2018. "Käsikirjoituksista teksieditioihin." Teoksessa Sisälle Septuagintaan. Toim. Anneli Aejmelaeus, Katja Kujanpää ja Miika Tucker. Helsinki: Suomen Eksegeettisen seuran julkaisuja 116. (Sivut 37-50.)
Wegner, Paul D. 2006. A Student's Guide to Textual Criticism of the Bible. Downers Grove: IVP. (Sivut 176-87.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti